Omppo, luovuta jo!

Kun piha ammotti aikanaan tyhjyyttään, piti ostaa puu. Koska puuthan ovat kauniita, antavat tuulen- ja näkösuojaa ja luovat korkeuseroja pihaan. No ei ollut ehkä ihan noin korkealentoiset suunnitelmat alussa. Kunhan ostin pari koristeomenapuuta kaupasta ja aloin kaivaa kuoppaa.

Homma tuntui yksinkertaiselta: Valkataan puu. Valkataan paikka. Aletaan kaivaa. Okei, valkataan uusi paikka, koska ensimmäisessä kuoppa täyttyy vedellä nopeammin, kuin ehdit kaivaa. (Meidän tonttimme kohdalla sijaitsi aikaisemmin jonkinlainen suolampi, onneksi nykyään on jo kuivempaa.) Siirretään Puu nro 1 uuteen paikkaan, jolloin Puu nro 2 täytyy myös siirtää uuteen paikkaan.

Hus pois, rääpäle! Minä olen isompi, sanoi Kirjailija.

 No ei siinä ihan huonosti käynyt. Pihan ainoa alkuperäinen, pienikasvuinen Linnanmäki, pääsi etupihalle ihan hyvään paikkaan.

Ei nyt jumiuduta tuohon toispuoleisuuteen.

Sitten voidaan ihastella etupihan Kirjailijan kaunista kukintaa. Seuraavana vuonna voidaan heittää puu pois, koska jättiläisjänikset ovat menneet aidoista läpi ja järsineet puun muodottomaksi.

Komiaa oli.

Mutta toinen näistä isoista Kirjailijoista päätti jäädä henkiin. Tietysti juuri silloin, kun minä olin päättänyt, että nyt se saa lähteä.

Lisää pihaasi tyylikkäitä sisustuselementtejä, esim. ympärivuotinen kanaverkko.

Olin ajatellut, että istutan puun tilalle vielä yhden tuijan ja hep, havuryhmä on valmis. Tosin edellisen postaukseni perusteella tämäkään ei tietysti ole varmaa. Mutta tässä sitä siis nyt ollaan pattitilanteessa jo toista vuotta. Viime talvena jätin jo puun suojaamattakin, jotta jänikset voisivat päästää sen armollisesti päiviltä ja päätöksenteko helpottuisi kummasti. Mutta mitä vielä, ne eivät edes koskeneet siihen!

Ahtaaksi alkaa käydä...

Vinkkejä muille pihailijoille:
1. Päätä kerralla, mihin puusi pistät ja anna sen olla sen jälkeen rauhassa.
2. Timanttituijat vaativat TILAA. Ei mitään ruppaista metriä vaan kaksi, jos et halua niiden kasvavan kiinni toisiinsa. Katso Ei näin -mallia yläpuolelta.