Syksyn värit

Elokuussa tulleet helteet tekivät loppukesän kukinnasta aika kaunista. Alla olevassa kuvassa tiivistyy tulevien kesien tavoitteeni "vähemmän on enemmän". Okei, tämä penkki on vähän huono esimerkki, koska siinä on valeistutuksessa kaikki se, mitä hommasin Kauppilan alesta edellisenä syksynä ja sillisalaattihan sellaisesta shoppailusta seuraa.

Mutta tykkään tuosta pikkusyreenin ja tarhalyhtykärhö 'Dianan' yhdistelmästä - enkä vähiten siksi, että jostain syystä pikkusyreeni päätti kasvattaa uusia lehtiä vain oksiensa päihin. Jos kärhö ei selviä tästä talvesta, ostan uuden samanlaisen tilalle ja kaivan sen syvemmälle kuin 20 senttiin.

Syyskuun alussa piha alkaa jo ruskettua ja kasvitkin ovat suorastaan ylikasvaneita. Mutta eihän tässä vaiheessa toisenlaiselta tarvitsekaan näyttää. Suurin osa kasveista on jo tehnyt tehtävänsä ja tarhurikin on vähän kyllästynyt koko kukkatouhuun, joten lakastuminen alkakoon!

Nämä pinkit liljat kukkivat todella myöhään - siitäkin huolimatta, että kasvupaikka on koko päivän auringossa. Koska olen (tietenkin) heittänyt myyntipakkauksen roskiin, en muista enää liljojen tarkkaa lajia tai nimeä. Hämärästi muistelisin, että jotain näiden huonosta talvenkestävyydestä olisi mainittu. No, ensi kesänä olen tämänkin asian suhteen viisaampi.

Kuopus hoivaa uutta jättikuunliljaa.

Loppukesästä 2015 sai jo hieman makua siitä, millaisilta tulevat syksyt tässä pihassa voisivat näyttää. Takapihalla kukkivat elo-syyskuun vaihteessa punahatut ja hortensiat. Punahatut ovat olleet positiivinen hetken mielijohteesta johtunut hurahdus. Aikaisemmin en ollut koko kasvista yhtään kiinnostunut, kunnes puutarhaliikkeessä päästä kuului 'naks'.

Hohtoa illan hämyssä.

Echinaea purpurea 'Guava Ice'

Syyshortensiat eivät ehtineet tänä syksynä punastua oikeastaan lainkaan. Edellisenä vuotena 'Vanilla Strawberrystä' tuli kauniin vaaleanpunainen ja 'Pinky Winkyt' ehtivät tummanpunaisiksi. Nyt oli tarjolla vain valkoista, mutta miellyttihän sekin silmää ihan tarpeeksi.

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Hydrangea 'Pinky Winky'

'Diana' ilahduttaa edelleen.

Näihin kuviin päättyy vuoden 2015 kesän muistelu. Suunnitelmia tulevalle kesälle ei toistaiseksi ole ja hyvä niin. Jos edellisiä vuosia muistelee, niin kummasti sitä kaivettavaa on kevään edetessä keksinyt.

Elokuuta

Elokuussa oli pallohortensioiden ja liljojen vuoro. Puuliljojen kukinta oli mahtavaa, mutta valitettavasti oli niiden tuoksukin. Lopulta päädyin siirtelemään kaikki liljat yhteen paikkaan etupihalle.

Hus pois terassin vierestä!

Liljat saavat toistaiseksi pönöttää tässä. Varmaan jonkinlainen jaottelu tummiin viininpunaisiin ja hempeisiin vaalean sävyihin on tulevana kesänä paikallaan, mutta se on helpointa tehdä, kun varmasti tietää, minkä väriset tuli nyt jo siirtäneeksi vierekkäin. Aivan samaan aikaan nämä kaikki eivät toki kuki.

Koska olen innostunut keräämään pienelle tontille vähän kaikkea mahdollista ja samaan aikaan haluaisin, että jokaista kasvia olisi ryhmänä useampi, niitä löytyisi eri puolilta pihaa ja kaikissa olisi kauniit kukat, on alla oleva kuva jonkinlainen seesteinen harvinaisuus. Tähänhän minä aina pyrin: vain muutamaan kasviin, jotka erottuisivat muuten vihreästä lehtimassasta. Lopputulos on tupannut toistaiseksi oleman "hieman" jotain muuta...

Kuten vaikkapa tällaista näkymää:

Jalokärhöt 'Piilu' ja 'Hagley Hybrid'

Heinäkuun epähelteillä

Kesän 2015 alku oli varsin sateinen ja kylmä, ja erityisesti pionit kärsivät siitä. Nuput möllöttivät viikkoja valmiina aukeamaan lämpöiseen päivään - jota ei ikinä tullut. Tai tuli, elokuussa, kun oli jo myöhäistä. Jonkinlaista kukintaa sentään saatiin nähdä. Osa pioneista kukki tänä kesänä ensimmäistä kertaa, joten oli ihan mukava nähdä, mitä pihassaan kasvattaa.

Valkoista, punaista ja vaaleanpunaista samassa...

Berhantilaiset terassin edessä.

Heinäkuussa kukassa on myös violetti jalopähkämö. Se leviää vähän turhan agressiivisesti, mutta toisaalta ei ulota rönsyjään salakavalasti metrien päähän, joten on suht helposti hallittavissa. Ja kukkiessaan näkyy kauas.

Mittatikkuna toimiva kuopus on noin metrin.

Takapihallakin oli suht maltillista kukkimista. Moni kasveista on vielä niin uusi, että kukinta ei ole päätynyt valokuviin asti. Jotain sentään oli kukassa kuitenkin.

Perhoangervo ja akileija.

Etupihan kaareen istutetut käynnöksen jurottivat pitkään maantasolla kylmyyden takia. Näiden suhteen pelkään vähän, millaista tuhoa tammikuun alun kovat pakkaset mahtoivat saada aikaan. Paljas maa ilman lunta ja -28 pakkasastetta ei voi olla kauhean hyvä yhdistelmä kärhöjen kannalta. Eikä ollut niitä havujakaan...

Clematis 'Piilu' ja 'Madave Correvon'

Ja pitiköhän tässä kukkia Hagley Hybridkin...

Kesäkuussa laukkojen jälkeen

Kun kesäkuu eteni pidemmälle ja laukat alkoivat jo lakastua, säilyi pihan väri kuitenkin edelleen violettina, kun syreenit puhkesivat kukkaan.

Isabellansyreeni 'Royalty' on selvinnyt raakalaismaisesta siirrostani uskomattoman hyvin ja kiitti varsin runsaalla kukinnalla. En ole edelleenkäään varma, kuuluuko tämä kasvi suosikkeihini, koska kukinnot ovat nuppuvaiheessa lähes mustat, mutta koska se on ensimmäinen pihaan ostettu kasvi, on sillä myös tunnearvoa. Syreenin juurella ei pidemmän päälle ilmeisesti viihdy mikään, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Sama rehu terassilta päin kuvattuna. Siniset iirikset ovat kukkiessaan kauniita, mutta nyt kasvustot alkavat olla kaljuja keskeltä ja vaatisivat jakamista. Ehkä se on tulevan kevään homma, vaikka alkukesän kukkijoita ovatkin. Loppukesästä pehkot ovat niin suuria, ettei lapiolla pääse kunnolla lähellekään.

Toteutin viime vuonna haaveeni rungollisista pikkusyreeneistä, ja täytyy sanoa, ettei kaduta. Toistaiseksi näkymä ja juurella oleva kukkapenkki nyt ei ole kummoinen, mutta näen tässä pikkupuussa paljon potentiaalia kasvaa pihan kaunistukseksi tulevina vuosina.

Kesäkuun alku on laukkojen aikaa

Koska kesä menee töitä tehdessä, pihalla myllätessä ja lasten kanssa touhutessa, ei ole ollut aikaa blogimuisteluille. Nyt ulkona on kuitenkin parikymmentä astetta pakkasta, lumityöt on tehty ja on hetki aikaa muistella mennyttä kesää - ja samalla ehkä hieman suunnitella tulevaa...

Kesäkuussa, kun tulppaanit ja narsissit alkavat hiipua, on laukoissa ollut jo pitkään lupaavat nuput. Vuonna 2014 pihassa kukki pussillinen violetteja ukkolaukkoja ja syksyllä ostin niiden seuraksi Liiteristä myös jättilaukkoja. Ja jättejä niistä kasvoikin...

Metriset varret kurkottelevat aurinkoon.

Ja plop! Kieltämättä nämä ovat aika mahtailevia kasveja. Jopa tässä pihassa, jossa kaikki perinteiset istuttamisen ja ryhmittelemisen säännöt tupataan unohtamaan, varsinkin jättilaukkojen isot pallokukinnot ovat jokseenkin hassu näky. Laukkojen kukinta-aika on myös sellainen, että ne saavat paistatella pihan kuningattarina lähes yksin.

Syreeni 'Moskovan Kaunotar' kukkii kyllä samaan aikaan.

Laukkojen lehdet alkavat kellastua jo kukinnan aikana ja haluaisin maastouttaa ruskettuvat lehden piiloon muiden kasvien taakse. Vaaleanpunaiset pallohortensiat ovat kesän alussa vielä matalia, mutta antavat jo vähän näkösuojaa. Tähän kohtaa istutin myös useita matalan kurjenpolven rönsyjä (ei muistikuvaa lajista tai väristä), jotka varmaan jo tulevana kesänä peittävät koko penkin maanpinnan tasolta.

Yksinäiset katseenvangitsijat.

Kartanopioni kukkii myös samaan aikaan.

Koristeomenapuu 'Linnanmäki'

Allium Giganteum 'Alba'

En nyt vielä osaa sanoa, mitä mieltä olen näistä valkoisista. Mielestäni nämä jättilaukat kaipaisivat lähelleen matalampia sukulaisiaan, mutta en jaksanut syksyllä ajatella asiaa niin paljon, että olisin kantanut pussin kaupasta kotiin asti - käsissäni toki jo pitelin. Ehkä ensi syksynä sitten.

Laukat siementäisivät ilmeisesti varsin innokkaasti ympäristönsä täyteen jälkeläisiään, jos vain antaisi siementen kehittyä loppuun asti. Itse katkoin hujopit poikki siinä vaiheessa, kun kukinta oli päättymässä, vaikka siemenkodatkin olisivat ihan kauniin näköisiä. Etupihan kukinnan perusteella jokainen laukka jakaantui kahdeksi jo yhdessä vuodessa, joten lisääntymistä taitaa olla tiedossa ihan tarpeeksi ilman siemeniäkin.

Tarhakurjenpolvikin kukassa.

Esikoita, lisää esikoita

Esikoille tämä kevät näytti olevan ihan hyvä. Anopilta saadut matalat punaiset kukkivat todella kiitettävästi ja puutarhaliikkeestä viime syksynä ostetut palleroesikotkin antoivat vähän esimakua tulevista vuosista. Niiden kukinta kesti myös yllättävän pitkään, varmaan reilusti yli kuukauden. Näitä lisää. Tosin ei noista nyt jaettavaksi asti ihan heti ole...

Toinen on violetti.

Ja toinen pinkki.

Kurnukin kyttäysvalmiudessa

Tänä kesänä olen päässyt kunnolla sisälle kasvivaihtojen ihanaan maailmaan. Facebookissa mainostin viime kesänä ihan paikallisesti vaihtavani kasveja multasäkkeihin, mutta tänä vuonna tajusin, että kiinnostusta on ihmisillä myös vaihtaa kasveja päikseen.

Olen siis tavannut jo muutaman uuden ihmisen ja pihan kasvivaihtojen merkeissä! Ei sinänsä, että tähän pihaan nyt tarvittaisiin tai mahtuisi yhtään uutta kasvia. Paitsi tietysti antamalla osa olemassaolevista pois. Aloitin keväällä kymmenellä puskalla keltaista matalaa päivänliljaa. Nyt olen jo päässyt seitsemään...

Kasvivaihdot liittyvät esikoihin siten, että poikkesin tässä pari viikkoa sitten vanhassa pihapiirissä hakemassa muutamia esikoita. Talo oli rakennettu 1930-luvulla ja piha perustettu heti sen jälkeen. Myöhemmin omistajavaihdosten myötä puutarha oli päässyt pahasti villiintymään, mutta nyt sillä oli jälleen omistaja, joka oli alkanut kaivaa kasveja esille heinien joukosta. Sain sieltä varmaan viittä erilaista korkeakukkaista kevätesikkolajia, jotka olivat pihan alkuperäisiä asukkeja. Kuvia näistä ihanuuksista ei nyt ole, koska ottivat hieman nokkiinsa siirrosta ja napsin kaikki kukkavarretkin heti poikki, mutta ihania ovat.

Ja torilla bongasin viimeksi käydessäni valkoisia luhtaesikoita. Olisi pitänyt ostaa yksi. Nyt on mentävä torstaina torille uudestaan.

Köyhän naisen vesiaihe

Viime kesänä pihaan ilmestyi prinssi. Vaikka ei pitänyt. Tänä keväänä pyörittelin kirpparitavaroiden joukossa kymmenen vuotta sitten Usasta tuotua mosaiikkilasilautasta. Sisältä se ei ikinä ollut löytänyt paikkaansa, ja kukaan ei halunnut sitä ostaa, joten kaatopaikka olisi ollut lautasen seuraava sijoituspaikka. Kunnes näin kaverini kauppaavan lasilintuja muutamalla eurolla.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Tipuset eivät ole aitoa Toikkaa ja joku pieni kolhukin löytyy, joten intohimoisimpien lasinkeräilijöiden ei tarvitse hermostua. Talveksi nostan linnut toki sisälle ja epäilen, ettei lasilautanenkaan kestäisi Suomen talvea yhtenä kappaleena. Pikkukivet on helppo nostella pois lautasen päältä ja laittaa keväällä takaisin. Tästä taitaa jatkossa tulla lasten homma. Syreenin alla ei suuremmin ollut työskentelytilaa.