Esikoita, lisää esikoita

Esikoille tämä kevät näytti olevan ihan hyvä. Anopilta saadut matalat punaiset kukkivat todella kiitettävästi ja puutarhaliikkeestä viime syksynä ostetut palleroesikotkin antoivat vähän esimakua tulevista vuosista. Niiden kukinta kesti myös yllättävän pitkään, varmaan reilusti yli kuukauden. Näitä lisää. Tosin ei noista nyt jaettavaksi asti ihan heti ole...

Toinen on violetti.

Ja toinen pinkki.

Kurnukin kyttäysvalmiudessa

Tänä kesänä olen päässyt kunnolla sisälle kasvivaihtojen ihanaan maailmaan. Facebookissa mainostin viime kesänä ihan paikallisesti vaihtavani kasveja multasäkkeihin, mutta tänä vuonna tajusin, että kiinnostusta on ihmisillä myös vaihtaa kasveja päikseen.

Olen siis tavannut jo muutaman uuden ihmisen ja pihan kasvivaihtojen merkeissä! Ei sinänsä, että tähän pihaan nyt tarvittaisiin tai mahtuisi yhtään uutta kasvia. Paitsi tietysti antamalla osa olemassaolevista pois. Aloitin keväällä kymmenellä puskalla keltaista matalaa päivänliljaa. Nyt olen jo päässyt seitsemään...

Kasvivaihdot liittyvät esikoihin siten, että poikkesin tässä pari viikkoa sitten vanhassa pihapiirissä hakemassa muutamia esikoita. Talo oli rakennettu 1930-luvulla ja piha perustettu heti sen jälkeen. Myöhemmin omistajavaihdosten myötä puutarha oli päässyt pahasti villiintymään, mutta nyt sillä oli jälleen omistaja, joka oli alkanut kaivaa kasveja esille heinien joukosta. Sain sieltä varmaan viittä erilaista korkeakukkaista kevätesikkolajia, jotka olivat pihan alkuperäisiä asukkeja. Kuvia näistä ihanuuksista ei nyt ole, koska ottivat hieman nokkiinsa siirrosta ja napsin kaikki kukkavarretkin heti poikki, mutta ihania ovat.

Ja torilla bongasin viimeksi käydessäni valkoisia luhtaesikoita. Olisi pitänyt ostaa yksi. Nyt on mentävä torstaina torille uudestaan.