Valmista paikkaa ei ollut. Eikä visiota uudestakaan paikasta. Johonkin se reikä pitäisi kuitenkin kaivaa, koska eivät nämä syyskuun lämpöiset päivät voi loputtomiin kestää ja vesisateessa ei huvittaisi leikkiä mutaleikkejä. Olin kuolannut kyseisen syreenin perään jo talven pitkinä kuukausina, mutta kevään tullessa muut visiot veivät mennessään. Ja samalla meni syreenin paikkakin.
Istutin pikkusyreenin lopulta takapihan terassin viereen. Se on siinä ja tässä, putoavatko terassin katon lumet kulmalta syreenin niskaan, mutta ehkä voin talven mittaan sen verran pudotella lumia reunalta, että ei tarvitse miettiä uutta paikkaa. Etupihan riippaherne on jo aika kiitettävästi vinossa, kun yhden talven suojalumikinos pääsi pärähtämään täysiä puun niskaan. Eipä sitä siinä istuttaessa tullut taas tätäkään asiaa miettineeksi, mutta takapihalla olen jättänyt suosiolla terassin edustan nurmikolle.
 |
| 110-senttinen mittatikku on kenossa. |
Syreenin juurelle olisi kiva saada jotain matalaa kasvamaan. Ja jos penkkiä vähän laajentaisi terassin eteen, saisii siihen muutaman laukankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Siirsitkö sinäkin tänään jotain?