Köyhän naisen vesiaihe

Viime kesänä pihaan ilmestyi prinssi. Vaikka ei pitänyt. Tänä keväänä pyörittelin kirpparitavaroiden joukossa kymmenen vuotta sitten Usasta tuotua mosaiikkilasilautasta. Sisältä se ei ikinä ollut löytänyt paikkaansa, ja kukaan ei halunnut sitä ostaa, joten kaatopaikka olisi ollut lautasen seuraava sijoituspaikka. Kunnes näin kaverini kauppaavan lasilintuja muutamalla eurolla.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Tipuset eivät ole aitoa Toikkaa ja joku pieni kolhukin löytyy, joten intohimoisimpien lasinkeräilijöiden ei tarvitse hermostua. Talveksi nostan linnut toki sisälle ja epäilen, ettei lasilautanenkaan kestäisi Suomen talvea yhtenä kappaleena. Pikkukivet on helppo nostella pois lautasen päältä ja laittaa keväällä takaisin. Tästä taitaa jatkossa tulla lasten homma. Syreenin alla ei suuremmin ollut työskentelytilaa.

Narskujen kevät

Viime talvessa taisi olla jotain, mistä narsissit tykkäsivät. Harmaata, märkää, lumetonta ja surkeaa - ilmeisesti varsin toimiva kombo ajatellen kevään kukintaa.

Esikoisen synttäreitä juhlittiin huhtikuun alkupuolella ja otin pienen varaslähdön kukintaan. Kaupan pikkutetet pääsivät piristämään muuten niin harmaata pihaa.

Kanttaus näköjään kesken...

Aamuauringossa kelpaa paistatella.

Aikaisempina vuosina istutetut narsissitkin nousivat toukokuun alussa. Virallisen lajikenimen puuttuessa kutsun allaolevia Isoäidin alushousuiksi.

Vanhimmat narsissit nousevat uskollisesti joka vuosi, mutta tänä vuonna puskat alkavat näyttää siltä, että niitä pitäisi kai joskus jakaakin. Nämä kasvavat keijuangervojen ja tuijien juurien keskellä enkä edes ihan ymmärrä, millä voimalla ne jaksavat puskea pintaan joka vuosi - sen takia niitä ei oikein huvittaisi edes mennä häiritsemään.

Keltaiset kukkivat kahdeksatta kesää.

Etupihan hempeilijät.

Oranssireunaisia tötteröitä.

Sisääntulon vieressä oli viime vuonna kolmion muotoinen kukkapenkki, jossa oli kolme pallohortensiaa, nämä narsissit ja Maytime-tulppaanit. Yksinkertainen visio oli, että narsissit kukkivat ensin, sitten tulppaanit ja loppukesäksi hortensiat peittävät lehdistöllään kellastuvat sipulikukkien lehdet.  No, pallohortensiathan muuttivat jo viime syksynä takapihalle ja Pinky Winky hortensia pääsi niiden paikalle. Samalla yhdistin penkin takapihan suureen kukkapenkkiin ja korotinkin maata aika reilusti. Olisi luullut, että sipulit olisivat ottaneet nokkiinsa 15-20 sentistä lisämultaa päänsä päällä, mutta toisin kävi. Jopa tulppaanit nousivat elinvoimaisina kukkimaan. Ja kuten viime keväänäkin, aikovat kukkia sitten täysin SAMAAN AIKAAN narsissien kanssa. Siirtohommia tiedossa. Jos siis uskallan heitä mennä häiritsemään.

Tarhuri vs. Rusakko 1-0

No niin, tulihan ne siirrettyä. Tästä taitaa tosin olla jo kuukausi, kun kiskaisin pensasmustikat kyytiin ja kärräsin tontin pohjoiskulmaan. Usko meinasi kieltämättä loppua. Istutin nämä pensasmustikat siis vuosi sitten ja paakut olivat ylös kaivaessa tällaisia?!?

Monsteri.

Mutta nyt on linnoitus pystyssä. Herrat ja rouvat Pitkäkorvat on hyvät vaan - sopii yrittää.

The Linna. Laajennan aluetta hakkeen kanssa myöhemmin.

Siistiytyi tuo firman sisääntulo asteen tai pari, kun verkkoviritys ei pistä silmään (ja hermoon) aina ohi kävellessä.

Ja eikun siistimään!

Koska mustikat muuttivat muualle, ilmestyi penkkiin sopivasti tilaa uusille kasveille. Kehitin tänä keväänä kauhean atsalea- ja alppiruusukuumeen ja tuskaa tuotti sopivia kasvupaikkoja miettiessä. Tarjollahan olisi paahdetta, paahdetta ja paahdetta... Atsalean luvattiin pärjäävän aurinkoisemmassakin paikassa, joten tämä paahteinen valoisa paikka saa kelvata. Kaupasta mukaan lähtivät kotimaiset atsaleat Tarleena ja Ruususen Uni.

Ja sitten kun on saanut homman valmiiksi ja ihastellut hetken kättensä töitä, voikin mennä sisälle, istahtaa koneelle ja kirjoittaa puoliksi leikillään googleen "atsalea rusakot".