perjantai 2. toukokuuta 2014

Ei tartte siirtää - lähen ihan ite.

Timanttituijat ovat tällä mäellä suosiossa, niin myös tässä pihassa. Ja mikäs siinä, kaunis, sopusuhtaisen kokoinen havu pieneenkin pihaan. Kasvatusohjeet suosivat varjoa ja puolivarjoa, mutta koska ei nyt sattunut sellaista paikkaa olemaan tarjolla, kaikki tämän pihan tuijat joutuvat kasvamaan täydessä auringossa. Kasvuvaatimuksethan on tehty kokeiltaviksi. Miksi uskoa, mitä muut ovat asiasta kirjoittaneet, kun voit kokeilla ihan itse!

Ensimmäinen kukkapenkki.
Ainakin tässä pihassa tuijilta kesti kolmisen vuotta juurtua ennen kuin kunnon kasvu alkoi. Ilmeisesti kasvattivat juuristoa oikein urakalla. Tein aikanaan empiiristä maaperätutkimusta yrittämällä siirtää yhtä yksilöä - jäi siirtoyritys vain yritykseksi.

Tuijat selvisivät rakennusmateriaalienkin keskellä.
Kun talon laajennusosa oli saatu valmiiksi, alkoi kahdessa takapihan tuijista näkyä yhtäkkiä ruskettumisen merkkejä. Kun niitä heinäkuusta asti oli ahkerasti tuijotellut, olivat ne syyskuussa valmiita poikki sahattaviksi. Puutarhamyymälästä kyselin selitystä, mutta joskus kuulemma vain käy näin. Mikä lie virustauti kyseessä. Nyt olenkin vahtinut jäljelle jääneitä lievän kauhun vallassa. Vuosien kasvatus ja odotus saattaa olla ohi parissa kuukaudessa.

Ruskettuu, ruskettuu...

90-senttinen mittatikku jäljellejääneiden välissä.
Niin juntti sitä pitää kuitenkin olla, että ostin tuijia viime syksynä vielä muutaman lisää. En ole sataprosenttisen varma, onko lopullinen paikka tuossa, mutta johonkin oli syksyllä reiät tehtävä. Ehkä tässä on vielä tämä kevät aikaa siirtää ne parempiin asemiin... Kun on se puutarhaporttikin ostettuna.

Uusimmat tuijat pääsivät keskelle takapihaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Siirsitkö sinäkin tänään jotain?