Pensasmustikkapenkki

Näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että olisi kannattanut ostaa pensasmustikoita jo aikoja sitten. Oppaiden mukaan alkavat tehdä marjaa tosissaan neli-viisivuotiaina, joten nyt olisi voinut saada jo satoa. Mutta kun oli (ja on) niitä jäniksiä. Ja tuli kuoppa pihaan. Ja pari muksua.

Mutta nyt ne on ostettu, tuijoteltu epäillen lehdettömiä tikkuja, istutettu, katettu ja kasteltu, kasteltu ja kasteltu. Sen suuremmin en lajikkeisiin etukäteen tutustunut, vaan valitsin saatavilla olleista taimista parhaimmat. Mukaan Plantagenista tarttuivat Patriot, Duke ja Polaris. Kotimaiset Ainon ja Alvarin sekä vaaleanpunamarjaisen Pink Lemonaden saa ostettua myöhemmin paikallisestakin liikkeestä. Jos vaikka trampoliinin taakse tekisi vielä toisen mustikkamaan...

Lähtötilanne: tulihan sille tuijalle lähtö.

Alun perin olin ajatellut, että olisi kiva, kun tuijat muodostaisivat kolmion. Kevään pihatuijottelun myötä koin onneksi ahaaelämyksen ja tajusin tuijien parin vuoden päästä varjostavan niin paljon, ettei mustikoita kannata istuttaa kolmion pohjoispuolelle.

Plop. Riveissä jökötetään taas.

Pensasmustikat oikealla. Vasemmalla kärhöt ja trampoliinin alta siirretyt pionit ja jaloangervot.

Ja taas on näköjään multakasa pihassa.

Eipä tässä muuta. Rusakoita odotellessa.

Pitäähän sitä pihassa prinssi olla.

Ja tähän pihaan ei patsasta laiteta. Ei tonttua, ei lintua eikä yksisarvistakaan. Kantani pihapatsaisiin ja kaikenlaisiin koristeisiin on ollut jyrkkä ei. Johonkin pihaan ne sopivat, mutta tänne - ei.

Lyhdyt olisivat jees, mutta kokeilin niitä terassilla yhden kesän ja kun valkoisesta tuli ruosteinen, on koristeleminen jäänyt. Paitsi onhan meillä ne viimeisiään vetelevät jouluvalot takapihan terassissa kiinni ympäri vuoden. Ei ole muutenkaan vahvimpia lajejani tuo yksityiskohdilla pelaaminen. Valkoiset kesäilmassa hulmuavat verhot, kynttiläkruunu, lyhdyissä pienet tuikut - jep, alumiinikalusteilla ja tahraisilla keinunpehmusteilla mennään edelleen.

Mutta ne patsaat. Nythän on niin, että tähän pihaan on muuttanut ensimmäinen patsas. Kaikella kunnioituksella muita patsastelijoita kohtaan, pelkään hieman olevani menettämässä järkeni. Tai "tyylini". Puolustuksekseni sanon, että se oli alennuksessa. Konkurssiloppuunmyynnissä suorastaan huusi päästä uuteen kotiin. Ja mikä parasta, sitä voi siirrellä vaivatta loputtomiin.

Pihan prinssi on siis täällä. Lapset ovat sitä jo silitelleet ja onhan se jotenkin söpö. Mies on pudistellut päätään useammin kuin kerran. Olen suunnitellut siirtäväni sampin havuryhmään tuijottelemaan firman ovelle suunnistavia asiakkaita ja upsin kuskeja. "Kyllä, olet oikeassa paikassa" –lappu vaan vielä kaulaan.

Päivän oppitunti: Makuja on monia. Ja maku voi myös muuttua!

Parhaat istutukset TOP 3

Blogeissa kun tuppaa nykyään olemaan kaikenlaista kilpailua ja arvontaa, päätin minäkin järjestää ihan omani. Ja kun tässä ei nöyrimmästä päästä olla, kisakin on vaatimattomasti Parhaat istutukset TOP 3.

Edessänne on vaikea valinta, sillä parhaan istutuksen tittelistä kilpailevat ovat kaikki hyviä, joskin melko erilaisia. Kaikki nämä tekeleet ovat ensimmäiseltä vuodelta.

1. Sammalta. Metsästä. Tuohon kivelle. Huomatkaa asettelu.

2. Kehäkukkia ja ruiskaunokkeja pussista, humps. Edessä salaattia.

3. Hallittua havutaidetta. Hieno ryhmä kerrassaan.

Onnekkaalle voittajalle tarjolla pala keltaista päivänliljaa siirrettäväksi omaan pihaan. Keltaisestahan tykkäävät kaikki! Pihattomille tarjolla kahvia ja pullaa. Ja varmaan pihallisillekin.