Esikoita, lisää esikoita

Esikoille tämä kevät näytti olevan ihan hyvä. Anopilta saadut matalat punaiset kukkivat todella kiitettävästi ja puutarhaliikkeestä viime syksynä ostetut palleroesikotkin antoivat vähän esimakua tulevista vuosista. Niiden kukinta kesti myös yllättävän pitkään, varmaan reilusti yli kuukauden. Näitä lisää. Tosin ei noista nyt jaettavaksi asti ihan heti ole...

Toinen on violetti.

Ja toinen pinkki.

Kurnukin kyttäysvalmiudessa

Tänä kesänä olen päässyt kunnolla sisälle kasvivaihtojen ihanaan maailmaan. Facebookissa mainostin viime kesänä ihan paikallisesti vaihtavani kasveja multasäkkeihin, mutta tänä vuonna tajusin, että kiinnostusta on ihmisillä myös vaihtaa kasveja päikseen.

Olen siis tavannut jo muutaman uuden ihmisen ja pihan kasvivaihtojen merkeissä! Ei sinänsä, että tähän pihaan nyt tarvittaisiin tai mahtuisi yhtään uutta kasvia. Paitsi tietysti antamalla osa olemassaolevista pois. Aloitin keväällä kymmenellä puskalla keltaista matalaa päivänliljaa. Nyt olen jo päässyt seitsemään...

Kasvivaihdot liittyvät esikoihin siten, että poikkesin tässä pari viikkoa sitten vanhassa pihapiirissä hakemassa muutamia esikoita. Talo oli rakennettu 1930-luvulla ja piha perustettu heti sen jälkeen. Myöhemmin omistajavaihdosten myötä puutarha oli päässyt pahasti villiintymään, mutta nyt sillä oli jälleen omistaja, joka oli alkanut kaivaa kasveja esille heinien joukosta. Sain sieltä varmaan viittä erilaista korkeakukkaista kevätesikkolajia, jotka olivat pihan alkuperäisiä asukkeja. Kuvia näistä ihanuuksista ei nyt ole, koska ottivat hieman nokkiinsa siirrosta ja napsin kaikki kukkavarretkin heti poikki, mutta ihania ovat.

Ja torilla bongasin viimeksi käydessäni valkoisia luhtaesikoita. Olisi pitänyt ostaa yksi. Nyt on mentävä torstaina torille uudestaan.

Köyhän naisen vesiaihe

Viime kesänä pihaan ilmestyi prinssi. Vaikka ei pitänyt. Tänä keväänä pyörittelin kirpparitavaroiden joukossa kymmenen vuotta sitten Usasta tuotua mosaiikkilasilautasta. Sisältä se ei ikinä ollut löytänyt paikkaansa, ja kukaan ei halunnut sitä ostaa, joten kaatopaikka olisi ollut lautasen seuraava sijoituspaikka. Kunnes näin kaverini kauppaavan lasilintuja muutamalla eurolla.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Tipuset eivät ole aitoa Toikkaa ja joku pieni kolhukin löytyy, joten intohimoisimpien lasinkeräilijöiden ei tarvitse hermostua. Talveksi nostan linnut toki sisälle ja epäilen, ettei lasilautanenkaan kestäisi Suomen talvea yhtenä kappaleena. Pikkukivet on helppo nostella pois lautasen päältä ja laittaa keväällä takaisin. Tästä taitaa jatkossa tulla lasten homma. Syreenin alla ei suuremmin ollut työskentelytilaa.

Narskujen kevät

Viime talvessa taisi olla jotain, mistä narsissit tykkäsivät. Harmaata, märkää, lumetonta ja surkeaa - ilmeisesti varsin toimiva kombo ajatellen kevään kukintaa.

Esikoisen synttäreitä juhlittiin huhtikuun alkupuolella ja otin pienen varaslähdön kukintaan. Kaupan pikkutetet pääsivät piristämään muuten niin harmaata pihaa.

Kanttaus näköjään kesken...

Aamuauringossa kelpaa paistatella.

Aikaisempina vuosina istutetut narsissitkin nousivat toukokuun alussa. Virallisen lajikenimen puuttuessa kutsun allaolevia Isoäidin alushousuiksi.

Vanhimmat narsissit nousevat uskollisesti joka vuosi, mutta tänä vuonna puskat alkavat näyttää siltä, että niitä pitäisi kai joskus jakaakin. Nämä kasvavat keijuangervojen ja tuijien juurien keskellä enkä edes ihan ymmärrä, millä voimalla ne jaksavat puskea pintaan joka vuosi - sen takia niitä ei oikein huvittaisi edes mennä häiritsemään.

Keltaiset kukkivat kahdeksatta kesää.

Etupihan hempeilijät.

Oranssireunaisia tötteröitä.

Sisääntulon vieressä oli viime vuonna kolmion muotoinen kukkapenkki, jossa oli kolme pallohortensiaa, nämä narsissit ja Maytime-tulppaanit. Yksinkertainen visio oli, että narsissit kukkivat ensin, sitten tulppaanit ja loppukesäksi hortensiat peittävät lehdistöllään kellastuvat sipulikukkien lehdet.  No, pallohortensiathan muuttivat jo viime syksynä takapihalle ja Pinky Winky hortensia pääsi niiden paikalle. Samalla yhdistin penkin takapihan suureen kukkapenkkiin ja korotinkin maata aika reilusti. Olisi luullut, että sipulit olisivat ottaneet nokkiinsa 15-20 sentistä lisämultaa päänsä päällä, mutta toisin kävi. Jopa tulppaanit nousivat elinvoimaisina kukkimaan. Ja kuten viime keväänäkin, aikovat kukkia sitten täysin SAMAAN AIKAAN narsissien kanssa. Siirtohommia tiedossa. Jos siis uskallan heitä mennä häiritsemään.

Tarhuri vs. Rusakko 1-0

No niin, tulihan ne siirrettyä. Tästä taitaa tosin olla jo kuukausi, kun kiskaisin pensasmustikat kyytiin ja kärräsin tontin pohjoiskulmaan. Usko meinasi kieltämättä loppua. Istutin nämä pensasmustikat siis vuosi sitten ja paakut olivat ylös kaivaessa tällaisia?!?

Monsteri.

Mutta nyt on linnoitus pystyssä. Herrat ja rouvat Pitkäkorvat on hyvät vaan - sopii yrittää.

The Linna. Laajennan aluetta hakkeen kanssa myöhemmin.

Siistiytyi tuo firman sisääntulo asteen tai pari, kun verkkoviritys ei pistä silmään (ja hermoon) aina ohi kävellessä.

Ja eikun siistimään!

Koska mustikat muuttivat muualle, ilmestyi penkkiin sopivasti tilaa uusille kasveille. Kehitin tänä keväänä kauhean atsalea- ja alppiruusukuumeen ja tuskaa tuotti sopivia kasvupaikkoja miettiessä. Tarjollahan olisi paahdetta, paahdetta ja paahdetta... Atsalean luvattiin pärjäävän aurinkoisemmassakin paikassa, joten tämä paahteinen valoisa paikka saa kelvata. Kaupasta mukaan lähtivät kotimaiset atsaleat Tarleena ja Ruususen Uni.

Ja sitten kun on saanut homman valmiiksi ja ihastellut hetken kättensä töitä, voikin mennä sisälle, istahtaa koneelle ja kirjoittaa puoliksi leikillään googleen "atsalea rusakot".

Pensasmustikka ja rusakot

Niinhän sitä ajattelisi, että kerrasta oikein. Pensasmustikka tarvitsee suojaisan ja aurinkoisen kasvupaikan. No, aurinkoisemmaksi ei paikka tuosta enää muutu ja tuuletkin alkavat olla muun kasvillisuden ansiosta vähän hallinnassa, mutta suojaisa...

Tuohonhan ne tuli pistettyä.

Jo etukäteen tiesin, että pensasmustikka on rusakoiden suosikki. Ajattelin, että eihän tässä mitään, hyvä suojaus talveksi ja se on siinä. Vaan onko? Vihaan kaikenlaisten metallihäkkyröiden ja verkkojen virittämistä maahan. Etenkään niiden kauniisti asentaminen ei kuulu vahvuuksiini. Yleensä on kiire ja kylmä. Ja sataa vettä. Tai mikä parasta, maa on jäässä.

Tervetuloa firman asiakkaat!

Kyselin Facebookin puutarha-aiheisessa ryhmässä, millaista suojausta mustikat kokemuksen mukaan oikeasti tarvitsevat ja enemmistö oli ympärivuotisten verkkojen (ja aseiden) kannalla. Jos jatkossa tarvitaan siis jonkinlainen (toivottavasti siistimpi) verkkokötöstys ympärivuotisesti pensaiden ympärille, ei niitä voi tuossa pitää.

Mansikkalaatikoille taitaa tulla häätö.

Ja miksikö tätä nyt mietin? Kuvasarja viime elokuulta...

Mikäs meillä pojilla tässä puputtaessa.

No mutta, mitäs tuolla on?!

Syön, en syö, syön, en syö...

Tule sinäkin tänne!

Pihan siistimistä

Maaliskuun alun lämpimien päivien jälkeen tuli vielä uudelleen kylmää ja pihahommat saivat jäädä. Ihan hyväkin, en haluaisi kyllästyä pihailuun jo toukokuussa normaalin elokuun sijaan.

Syksyllä sisääntulopihan kukkapenkki haki muotoaan ja hoidon helpottamiseksi päätin rajata tämänkin penkin aitaan kiinni. Aita on naapurin ja heidän pitää päästä jatkossakin hoitamaan sitä. Levitin siis nurmikon päälle kukkapenkin ja aidan väliin juuriesteen, mutta hakkeen kasaaminen sen päälle jäi ja jäi... Paikasta tuli puoleksi vuodeksi multasäkkien säilytyspaikka ja näin kevään korvalla päälle kasatui myös aidasta pudonneet lehdet ja marjat. Kaunista.

Viime syksynä...

Esikoinen oppi eilen polkupyöräilyn jalon taidon ja ajonäytös piti järjestää myös tänään. Samalla päätin siistiä tuon rajakohdan. Kun on puoli vuotta katsellut näkymää joka päivä kotiin tullessa ja sieltä lähtiessä, kasvaa motivaatio märkien multasäkkien liikutteluun kummasti. Lopputulos on vielä varsin mustanruskea, mutta lupaavasti sipulikukkien piipat jo vihertävät.

Ei kauaa enää...

Siistiytyihän se!

Daalioita siellä, daalioita täällä...

Daalia, siinä jos missä pitäisi olla optimi kasvi tähän pihaan, koska niitähän saa siirrellä mielin määrin. Joka kevät voi valita uuden paikan ja jos ruukkuun istuttaa, niin sittenhän sitä siirrettävää vasta piisaakin!

Anoppi on ollut innostunut daalioista ja sain joriinikipinän häneltä. Ensimmäiset daaliani ostin juurakkoina ja ne kukkivatkin mukavasti heti ensimmäisenä kesänä. Talvisäilytykseen sain ne anoppilan autotalliin, jossa lämpötila on optimisti hieman plussan puolella koko talven siinä missä meidän autotallissamme saattaa olla lämpöisillä keleillä reippaasti yli kymmenenkin astetta tietokoneiden jäähdytysilman takia.

Kuvia vuodelta 2009...

Sekalainen seurakunta.

Valkoinen nimetön kaunotar.

Seuraavina vuosina daaliani jäivät asumaan anopin kukkapenkkiin ja minä keskityin muuten vaan mylläämään pitkin pihaa. (Ja olin sitä mieltä, ettei esikasvatus, hallaöiden vahtiminen ja talvisäilytys sittenkään olisi minun juttuni.) Anoppilassa on saatu ihastella aika komeaa kukintaa. Tyttöjen takana Valkoinen Jätti pullistelee kukillaan.

Joriinit ja mukulat vm. 2013.

Omassa pihassa kukki viime vuonna yksi iso daalia, tämä tummanpunainen, jonka esikoinen oli edellisenä vuotena anoppilasta halunnut meidän pihaan. Tuuheaa kukintaa oli! Nyt tämä onneton on joutunut talvehtimaan meidän autotallissa ja en ole vielä uskaltanut käydä kurkistamassa sen vointia. Tietysti nyt, kun haluaisin sen takaisin maahan, mokoma varmaan on heittänyt henkensä...

Pakkasen puraisemana syksyllä.

Tumman pompomin lisäksi kukassa olivat Liiteristä ostetut , vielä pienet, keltaiset daaliat (heräteostos, taas kerran), joita olikin pussissa yhden juurakon sijaan kolme. Kukat olivat sen verran kauniita, että kaikki kolme pääsivät säilytettäviksi - tosin sinne liian lämpöiseen autotalliin.

Keltaiset auringot.

Koska anoppi haluaa vähentää oman pihansa daaliamäärää, on valkoinen jättiläiseni muuttamassa takaisin kotiin. Kolmelle eriväriselle kukalle löydän pihasta helposti paikat. Mutta mitäs teen niille Terrasta ex-tempore mukaan tarttuneille kolmelle uudelle juurakolle?! Uuden kodin saivat pakkauslappujen mukaan vaaleanpunaiset ihanuudet 'Star's Favourite', 'Lavender Perfection' ja 'Uncle Hankey'. Kaikille luvattiin korkeutta noin 100 senttiä, joten mihinkään pikku nurkkaukseen näitä ei ainakaan parin vuoden päästä majoiteta.

Kevät on täällä - ainakin hetken

Kevät on koittanut! Kuukauden etuajassa, mutta näin keväällä ilmastonmuutos jää ajatuksissa pihailulle kirkkaasti toiseksi. Ja mahdollisia takatalvia ja pakkaskausia ei edes mietitä. Aamulla lasten kanssa tarhaan mennessä näimme ison joutsenparven lentävän ylitsemme. Olen aina kuvitellut, että ne lentävät pareittain, mutta näitä oli yli kaksikymmentä. Ellei sitten Nils Holgerssonin hanhi ollut karannut ja hommannut liudan valkoisia sukulaisia seurakseen.

Valkoisen sijaan meillä on mustaa.

Kevään tulon huomaa valoisista aamuista, sulaneista lumikasoista, pöllyävästä katupölystä - ja narsissien, tulppaanien ja muiden sipulikasvien piipoista.

Viime syksynä istutetut jättilaukat puskevat aikaisin esiin.

Viime vuonna jänis söi nämä krookukset?!?

Tänä vuonna vannoin, että pyhitän tämän vuoden pihan hoitamiselle. Ei uusia suuria kukkapenkkejä (no eihän niitä mahtuisikaan), ei massiivisia puiden siirtoja tai rehujen retuuttamista puolta kesää pitkin pihaa, vaan puhdasta hoitamista. Rikkaruohojen nypintää, kukkapenkkien reunojen kanttausta, talventörrörräjien silppuamista penkkeihin, aronia-aidan leikkausta, koristeomenan karsintaa, yleistä pensaiden siistimistä, epämääräisten kukkapurkkien, multapussien ja repsottavien aitaverkkojen järjestelemistä jne...

Mutta mitäs nyt sitten? Maaliskuu on puolessa välissä ja perushommat suurimmaksi osaksi hoidettu. No rikkaruohojen nypintähän ei nyppimällä ihan heti lopu, mutta noin muuten, tässähän ollaan suorastaan työttömiä kohta.

Vähän kalkkia leviteltiin. 200 kg pitäisi hommata lisää.

Mutta ei huolta. Kävin hakemassa Terrasta säkillisen kalkkia ja mukaan tarttui myös kaksi pussia puuliljan sipuleita. Meinasin tyynesti kävellä sipulihyllyn ohi, mutta pakkohan sinne oli mennä pakkauksia hipeltämään. Puulilja 'Lakeside Belovedin' sipulikoko hakkasi kuitenkin muut lajikkeet mennen tullen, joten eihän niitä voinut sinne jättää.

Moltti ja sen pikkusiskot.

Pari päivää myöhemmin poikkesin hakemaan puutarhakäsineitä ja viinimarjapensaille tukia. Mukaan tarttui kolme daaliaa! Eikä tähän pihaan edes pitäisi tulla lisää daalioita, koska vastustan kaikkea ylösnostamista ja talvisäilytystä ja esikasvatusta ja hallasuojausta ja ja ja...  Pihabudjetista on nyt siis hassattu kukkasiin kaksikymppiä.