Daalioita siellä, daalioita täällä...

Daalia, siinä jos missä pitäisi olla optimi kasvi tähän pihaan, koska niitähän saa siirrellä mielin määrin. Joka kevät voi valita uuden paikan ja jos ruukkuun istuttaa, niin sittenhän sitä siirrettävää vasta piisaakin!

Anoppi on ollut innostunut daalioista ja sain joriinikipinän häneltä. Ensimmäiset daaliani ostin juurakkoina ja ne kukkivatkin mukavasti heti ensimmäisenä kesänä. Talvisäilytykseen sain ne anoppilan autotalliin, jossa lämpötila on optimisti hieman plussan puolella koko talven siinä missä meidän autotallissamme saattaa olla lämpöisillä keleillä reippaasti yli kymmenenkin astetta tietokoneiden jäähdytysilman takia.

Kuvia vuodelta 2009...

Sekalainen seurakunta.

Valkoinen nimetön kaunotar.

Seuraavina vuosina daaliani jäivät asumaan anopin kukkapenkkiin ja minä keskityin muuten vaan mylläämään pitkin pihaa. (Ja olin sitä mieltä, ettei esikasvatus, hallaöiden vahtiminen ja talvisäilytys sittenkään olisi minun juttuni.) Anoppilassa on saatu ihastella aika komeaa kukintaa. Tyttöjen takana Valkoinen Jätti pullistelee kukillaan.

Joriinit ja mukulat vm. 2013.

Omassa pihassa kukki viime vuonna yksi iso daalia, tämä tummanpunainen, jonka esikoinen oli edellisenä vuotena anoppilasta halunnut meidän pihaan. Tuuheaa kukintaa oli! Nyt tämä onneton on joutunut talvehtimaan meidän autotallissa ja en ole vielä uskaltanut käydä kurkistamassa sen vointia. Tietysti nyt, kun haluaisin sen takaisin maahan, mokoma varmaan on heittänyt henkensä...

Pakkasen puraisemana syksyllä.

Tumman pompomin lisäksi kukassa olivat Liiteristä ostetut , vielä pienet, keltaiset daaliat (heräteostos, taas kerran), joita olikin pussissa yhden juurakon sijaan kolme. Kukat olivat sen verran kauniita, että kaikki kolme pääsivät säilytettäviksi - tosin sinne liian lämpöiseen autotalliin.

Keltaiset auringot.

Koska anoppi haluaa vähentää oman pihansa daaliamäärää, on valkoinen jättiläiseni muuttamassa takaisin kotiin. Kolmelle eriväriselle kukalle löydän pihasta helposti paikat. Mutta mitäs teen niille Terrasta ex-tempore mukaan tarttuneille kolmelle uudelle juurakolle?! Uuden kodin saivat pakkauslappujen mukaan vaaleanpunaiset ihanuudet 'Star's Favourite', 'Lavender Perfection' ja 'Uncle Hankey'. Kaikille luvattiin korkeutta noin 100 senttiä, joten mihinkään pikku nurkkaukseen näitä ei ainakaan parin vuoden päästä majoiteta.

Kevät on täällä - ainakin hetken

Kevät on koittanut! Kuukauden etuajassa, mutta näin keväällä ilmastonmuutos jää ajatuksissa pihailulle kirkkaasti toiseksi. Ja mahdollisia takatalvia ja pakkaskausia ei edes mietitä. Aamulla lasten kanssa tarhaan mennessä näimme ison joutsenparven lentävän ylitsemme. Olen aina kuvitellut, että ne lentävät pareittain, mutta näitä oli yli kaksikymmentä. Ellei sitten Nils Holgerssonin hanhi ollut karannut ja hommannut liudan valkoisia sukulaisia seurakseen.

Valkoisen sijaan meillä on mustaa.

Kevään tulon huomaa valoisista aamuista, sulaneista lumikasoista, pöllyävästä katupölystä - ja narsissien, tulppaanien ja muiden sipulikasvien piipoista.

Viime syksynä istutetut jättilaukat puskevat aikaisin esiin.

Viime vuonna jänis söi nämä krookukset?!?

Tänä vuonna vannoin, että pyhitän tämän vuoden pihan hoitamiselle. Ei uusia suuria kukkapenkkejä (no eihän niitä mahtuisikaan), ei massiivisia puiden siirtoja tai rehujen retuuttamista puolta kesää pitkin pihaa, vaan puhdasta hoitamista. Rikkaruohojen nypintää, kukkapenkkien reunojen kanttausta, talventörrörräjien silppuamista penkkeihin, aronia-aidan leikkausta, koristeomenan karsintaa, yleistä pensaiden siistimistä, epämääräisten kukkapurkkien, multapussien ja repsottavien aitaverkkojen järjestelemistä jne...

Mutta mitäs nyt sitten? Maaliskuu on puolessa välissä ja perushommat suurimmaksi osaksi hoidettu. No rikkaruohojen nypintähän ei nyppimällä ihan heti lopu, mutta noin muuten, tässähän ollaan suorastaan työttömiä kohta.

Vähän kalkkia leviteltiin. 200 kg pitäisi hommata lisää.

Mutta ei huolta. Kävin hakemassa Terrasta säkillisen kalkkia ja mukaan tarttui myös kaksi pussia puuliljan sipuleita. Meinasin tyynesti kävellä sipulihyllyn ohi, mutta pakkohan sinne oli mennä pakkauksia hipeltämään. Puulilja 'Lakeside Belovedin' sipulikoko hakkasi kuitenkin muut lajikkeet mennen tullen, joten eihän niitä voinut sinne jättää.

Moltti ja sen pikkusiskot.

Pari päivää myöhemmin poikkesin hakemaan puutarhakäsineitä ja viinimarjapensaille tukia. Mukaan tarttui kolme daaliaa! Eikä tähän pihaan edes pitäisi tulla lisää daalioita, koska vastustan kaikkea ylösnostamista ja talvisäilytystä ja esikasvatusta ja hallasuojausta ja ja ja...  Pihabudjetista on nyt siis hassattu kukkasiin kaksikymppiä.