Pensasmustikka ja rusakot

Niinhän sitä ajattelisi, että kerrasta oikein. Pensasmustikka tarvitsee suojaisan ja aurinkoisen kasvupaikan. No, aurinkoisemmaksi ei paikka tuosta enää muutu ja tuuletkin alkavat olla muun kasvillisuden ansiosta vähän hallinnassa, mutta suojaisa...

Tuohonhan ne tuli pistettyä.

Jo etukäteen tiesin, että pensasmustikka on rusakoiden suosikki. Ajattelin, että eihän tässä mitään, hyvä suojaus talveksi ja se on siinä. Vaan onko? Vihaan kaikenlaisten metallihäkkyröiden ja verkkojen virittämistä maahan. Etenkään niiden kauniisti asentaminen ei kuulu vahvuuksiini. Yleensä on kiire ja kylmä. Ja sataa vettä. Tai mikä parasta, maa on jäässä.

Tervetuloa firman asiakkaat!

Kyselin Facebookin puutarha-aiheisessa ryhmässä, millaista suojausta mustikat kokemuksen mukaan oikeasti tarvitsevat ja enemmistö oli ympärivuotisten verkkojen (ja aseiden) kannalla. Jos jatkossa tarvitaan siis jonkinlainen (toivottavasti siistimpi) verkkokötöstys ympärivuotisesti pensaiden ympärille, ei niitä voi tuossa pitää.

Mansikkalaatikoille taitaa tulla häätö.

Ja miksikö tätä nyt mietin? Kuvasarja viime elokuulta...

Mikäs meillä pojilla tässä puputtaessa.

No mutta, mitäs tuolla on?!

Syön, en syö, syön, en syö...

Tule sinäkin tänne!

Pihan siistimistä

Maaliskuun alun lämpimien päivien jälkeen tuli vielä uudelleen kylmää ja pihahommat saivat jäädä. Ihan hyväkin, en haluaisi kyllästyä pihailuun jo toukokuussa normaalin elokuun sijaan.

Syksyllä sisääntulopihan kukkapenkki haki muotoaan ja hoidon helpottamiseksi päätin rajata tämänkin penkin aitaan kiinni. Aita on naapurin ja heidän pitää päästä jatkossakin hoitamaan sitä. Levitin siis nurmikon päälle kukkapenkin ja aidan väliin juuriesteen, mutta hakkeen kasaaminen sen päälle jäi ja jäi... Paikasta tuli puoleksi vuodeksi multasäkkien säilytyspaikka ja näin kevään korvalla päälle kasatui myös aidasta pudonneet lehdet ja marjat. Kaunista.

Viime syksynä...

Esikoinen oppi eilen polkupyöräilyn jalon taidon ja ajonäytös piti järjestää myös tänään. Samalla päätin siistiä tuon rajakohdan. Kun on puoli vuotta katsellut näkymää joka päivä kotiin tullessa ja sieltä lähtiessä, kasvaa motivaatio märkien multasäkkien liikutteluun kummasti. Lopputulos on vielä varsin mustanruskea, mutta lupaavasti sipulikukkien piipat jo vihertävät.

Ei kauaa enää...

Siistiytyihän se!