Kaahaten Kauppilaan

Olen tähän asti onnistunut välttelemään Turussa sijaitsevaa Kauppilan puutarhamyymälää tehokkaasti. Koska se on Turussa ja en ole lapset kyydissä valmis sompailemaan ties missä. Raisiossa voin käydä Ikeassa ja Myllyssä. Ja Turussa Skanssissa. Mutta enhän minä mihinkään Kauppilaan uskalla lähteä. Kunnes kaveri sanoi, että sinnehän on todella helppo ajaa. Olin jo tilannut häneltä syksyn perenna-alesta muutaman neidonkurjenpolven ja ajattelin, että ne saavat riittää. Kunnes tänään selvitin ajoreitin. Ja myymälähän on parin kilometrin päässä Skanssista!

Köröttelimme siis sadepäivän viihdykkeeksi shoppailemaan. Kuopus nukahti autoon, joten kauaa ei paikan päällä voinut paikkoja tutkia. Lisäksi väsynyt esikoinen sinkoili kukkaselta toiselle ja olisi halunnut välillä ostaa kaiken ja välillä ei mitään. Ehdimme kiertää perennat ja lehtipuut – havut, pensaat ja hyötykasvit kuten myös kaikki sisustustilpehööri saivat jäädä muille.

Mukaan tarttuivat seuraavat rehut:

Echinacea purpurea Guava Ice

Echinacea purpurea White Double Delight

Tarhakeijunkukista menin ostamaan limenvihreää, mutta juuri sen väriset taimet olivat paljon pienempiä kuin muut ja aloin epäillä niiden kestävyyttä. Yksi tummalehtisistä pääsi mukaan.

Heuchera Berry Smoothie

Esikoinenkin halusi oman kasvin. Tyylilleen uskollisesti päätyi tähkäesikkoon.

Tumman komeamaksaruoho 'Xenoxin' ilmoitettiin verkkokaupassa olevan loppu, mutta onneksi sitä olikin kuitenkin vielä paikan päällä tarjolla. Olen katsellut näitä nettikaupoissa jo vuosia, mutta en ole halunnut alkaa tilaamaan mistään. Nyt niitä oli nenän edessä useampi! Ostin pihinä yhden. Näitä on onneksi helppo lisätä leikkaamalla varsia maljakkoon ja istuttamalla ne parin viikon päästä juuret kasvattaneina maahan.

Komeamaksaruoho 'Xenox'.

Xenoxin kaveriksi lähti vaaleakin versio, jota ehdin jo ihastella naapurin pihassa. Tämän kanssa on samanlaiset lisäyssuunnitelmat.

Ja sitten se heräteostos, joka teki pihabudjettiin melkoisen reiän ja nollasi tehokkaasti ideani alennusmyyntiostoksien edullisuudesta... Takapihallehan hommasin pari viikkoa sitten kauan himoitsemani pikkusyreenin. Ehdin kuitenkin mallailla sitä myös etupihan eri kolkkiin sen verran, että nyt tarttui mukaan toinen samanlainen. Kai sinne etupihallekin vielä yksi kukkapenkki mahtuu. Ihan pieni vain.

Tramppa talviteloille

Säätiedotuksissa on ennustettu parille päivälle vielä lämmintä ilmaa, mutta sen jälkeen pitäisi Lappiin ropsahtaa jo kymmenen sentin lumikerros. Mehän asumme toisessa ääripäässä maata, mutta päätin silti kerrankin olla purkuhommissa ajoissa. Muutama vuosi sitten hakkasimme miehen kanssa jänisverkkojen tolppia jäätyneeseen maahan ja voi, miten paljon helpompi sekin homma olisi ollut tehdä vain paria viikkoa aiemmin. Ajatus trampoliinin purkamisesta kylmässä, pimeässä ja mahdollisesti sateessa ei houkutellut, joten tramppa sai häädön jo tänään!

Hepparadan virittelyä laajentuneelle pihamaalle.

Ja johan tuli pihaan taas tilaa! Trampoliinin hävittyä näkyvät myös tänä kesänä istutetut uudet hortensiat (eivät tosin kunnolla näissä kuvissa). Kaksi vasemmanpuoleista ovat tavallisia syyshortensia 'Grandifloria', oikealla niiden ja pallohortensioiden välissä on 'Vanille Fraise', jonka kukat ovat muuttuneet valkoisista jo lähes täysin punaisiksi. Katajien eteen hortensioiden väliin on istutettu myös yksi sormivaleangervon taimi. Tänä vuonna rehut eivät vielä ole kovinkaan kummoisen näköisiä, mutta tulevaisuudessa näen niiden kurkottelevan oksiaan trampoliinin suuntaan. Trampan paikallehan saisi joskus vaikka huvimajan tai pyöreän pihakatoksen... Ja nyt kun katsoo kuvia, huomaa, että katajat ovat alkaneet kasvaa aika huimaa vuosivauhtia. Täytyisi selvittää, voiko niitä leikata vuosittain ja milloin se mahdollisesti pitäisi tehdä.

Autoa parkkiin pistäessä tervehtii tulijaa edelleen melkoinen sekamelska. Innolla odotan ensi kevättä, jolloin kasvit pääsevät aloittamaan kasvunsa keväällä suoraan oikeasta kodistaan. Nythän tässä penkissä on vanhoja, siirreltyjä ja kaupasta loppukesästä ostettuja taimia ja vuodenkierto näyttää joillakin menneen hieman sekaisin. Jalokiurunkannus 'Astolat' pukkasi kukkanuppuja ja helmililjat uusia lehtiä...

Vasemmalla portin vieressä on ollut Lidlistä ostettujen daalioiden paikka tänä kesänä. (Ja gladiolusten, jotka noin kauniisti seisovat pystyssä...) Jatkossa ne eivät mahdu olemaan tuossa kohdassa ja talven aikana täytyykin miettiä, minne nämä jatkossa sijoittaisi. Kaiken huipuksi siinä pikkupussissa oli kolme juurakkoa, joista jokainen pukkasi useamman tällaisen kukan.

Säilyttämisen arvoinen aurinko.

Etupihalle ei kuulu mitään uutta. Pihlajanmarjat sen kun punastuvat ja puu kaunistuu mielestäni koko ajan. Siivotessani trampoliinia pois löysin ulkovarastosta ruostuneet pihalyhtyni. Ripustin ne nyt pihlajaan roikkumaan. Jos näihin laittaa kynttilät palamaan, ne näkyvät olohuoneen ikkunasta.

Ruostukoot tuossa.

Syreenin ostin - ihan pienen vain...

Tähän pihaan ei tartteta enää yhtään puuta. Ei ainakaan yhtään isoa. Eikä keskikokoista. Mutta kun vastaan tuli pikkusyreeni 'Palibin' ja vieläpä pienen alennuksen kanssa, niin niin sitä vaan taas tultiin puu auton kyydissä kotiin.

Valmista paikkaa ei ollut. Eikä visiota uudestakaan paikasta. Johonkin se reikä pitäisi kuitenkin kaivaa, koska eivät nämä syyskuun lämpöiset päivät voi loputtomiin kestää ja vesisateessa ei huvittaisi leikkiä mutaleikkejä. Olin kuolannut kyseisen syreenin perään jo talven pitkinä kuukausina, mutta kevään tullessa muut visiot veivät mennessään. Ja samalla meni syreenin paikkakin.

Istutin pikkusyreenin lopulta takapihan terassin viereen. Se on siinä ja tässä, putoavatko terassin katon lumet kulmalta syreenin niskaan, mutta ehkä voin talven mittaan sen verran pudotella lumia reunalta, että ei tarvitse miettiä uutta paikkaa. Etupihan riippaherne on jo aika kiitettävästi vinossa, kun yhden talven suojalumikinos pääsi pärähtämään täysiä puun niskaan. Eipä sitä siinä istuttaessa tullut taas tätäkään asiaa miettineeksi, mutta takapihalla olen jättänyt suosiolla terassin edustan nurmikolle.

110-senttinen mittatikku on kenossa.

Syreenin juurelle olisi kiva saada jotain matalaa kasvamaan. Ja jos penkkiä vähän laajentaisi terassin eteen, saisii siihen muutaman laukankin.

Perhoskasveja

Jotkut ihmiset ostavat pihaansa tarkoituksella kasveja, jotka houkuttelevat perhosia. Tai näin voi siis tehdä, olen esim. Viherpeukaloiden esitteestä oppinut. Kuten tavallista, täällä istutettiin ensin kasvit ja huomattiin vasta sitten, että hyönteisiä lentelee pihassa välillä ihan laumoittain. Tai lenteli vielä pari vuotta sitten. Vaikka houkuttimet ovat edelleen paikoillaan, ei perhosia ole tänä vuonna näkynyt. Talvi oli ilmeisesti niille rankka ja märkä kesäkuu ei parantanut asiaa.

Punatähkä on hyvä houkutin.

Jaloangervoissakin tykkäävät pyöriä.

Komeamaksaruohokin toimii hyvänä perhoskasvina. Tämä meidän pihan lajike vain ei meinaa kukkia tarpeeksi ajoissa perhosten kannalta. Perhosten lisäksi maksaruoho näyttää olevan myös kimalaisten suosikki. Punahattu on pihan uusimpia kasveja ja senkin pitäisi olla hyvä houkutin.

Erilaiset nauhukset olisivat myös varmoja perhoskasveja, mutta ne ovat saaneet jäädä kauppaan, koska tästä pihasta ei ole löytynyt niille tarpeeksi varjoisaa ja tilavaa paikkaa. Ellei sitten pohjoisrajan kuunliljarivistöön tekisi paria nauhuksen mentävää reikää...

Elokuussa on kesä edelleen.

Jaloangervot ottivat helteistä nokkiinsa.

Katsokaa, mitä kukintaa! Jaa elokuu? Ehei, se on SYKSY nyt! Mennään sisälle ja pysytään siellä ensi kevääseen. Täällä ei ole mitään nähtävää... Lohduttaako yhtään, että neljä vuotta sitten tässä kohtaa näytti tältä?

Keväällä istutetut liljat täydessä terässä ja omenapuuntappajakärhökin kukassa.

Mies välillä ihmettelee, miksi kuvaan tätä yhtä ja samaa pihaa vuodesta toiseen. Kun eikö se nyt ole vähän ensimmäisellä kerralla nähty, mitä siellä tuhannen neliön pihassa kukkii. Mutta kun ei ole. Tässähän sitä on muutosta ikuistettu kerrakseen.

Koska olen tämän kesän keskittynyt takapihan mylläämiseen ja lapsetkin ovat hyppineet lähinnä trampoliinilla, ei etupihan kukkimattomuus ole kauheasti haitannut. Olen huomannut, että kasvienkin kohdalla maku voi muuttua. Se, mitä aluksi ei pidä niin erikoisena, muuttuukin aikojen saatossa halutuksi. Punahattuja raaskin keväällä ostaa kokonaista kaksi tainta. Toinen on Magnus, toinen joku nimetön.

Gladiolukset ja daaliat tilapäiskodissaan. Jatkossa niiden tilalla on punahattuja.

Etupihalle olen ostanut muutamaa eri puuliljaa. En tosin ostaessani tiennyt niiden olevan puuliljoja, kunhan tuijotin nättiä kukintoa pahvissa. Pahvit olen tietysti heittänyt roskiin, joten tarkoista lajikkeista ei ole muistikuvaa. Kukinta oli aika komeaa. Tietysti sipulitkin ovat uusia ja uudessa penkissä. Täytyy koittaa vaalia näiden kasvupaikkaa, että jaksaisivat kukkia jatkossakin.

Puuliljat Pretty Woman ja Conca d'Or. Kai.

Takapihan kiven ympärille siirsin jossain vaiheessa ahtaassa paikassa kasvaneet päivänliljat. Muistin, että kukat olisivat vaaleanpunaiset, mutta näyttivät uudessa ympäristössän melko oransseilta. Sijoittelu nyt ei ole muutenkaan maailman kaunein, joten en usko, että nämä ovat vielä(kään) löytäneet lopullista kotiaan.

Syyshortensia "Pinky Winky".

Etupiha ja talon sivusta on saanut olla tämän kesän melko hunningolla. Tämä kuunliljarivi on talon pohjoispuolella ja sitä ei näe, jos ei erikseen kävele etupihalta takapihalle tätä kautta. Välillä tuntuu, että helpommalla pääsisi, jos tämä puoli olisi vain nurmikolla. Toisaalta tämä on ainoa paikka, joka oikeasti sopii kuunliljoille.

Kun tulee etupihalle, kukassa ovat pallohortensiat, syysleimut ja tänä vuonna amerikanpihlajakin. Ei ehkä maailman kauneinta, mutta todella helppohoitoista!

Heinäkuun helteissä

Huh hellettä. Heinäkuussa alkoi lapsilla kesäloma ja lähdimme reissuun pariksi viikoksi. Piha sai jäädä oman onnensa nojaan. Onneksi anoppi kävi kastelemassa mansikat ja joitain uusimpia istutuksia, joten pahemmilta vaurioilta säästyttiin.

Pihan pitäminen on siitä ristiriitaista puuhaa, ettei sieltä toisaalta haluaisi ja toisaalta voisi lähteä minnekään. Olen sitä mieltä, että jos ihminen ei voi paria viikkoa olla pois kotoaan kasvien takia, täytyy kasvivalinnat pistää uusiksi. Amppelit voi toki kiikuttaa jonnekin hoitoon, mutta ne penkkiin pistetyt saisivat luvan selviytyä ilman pahempaa paapomista.

Meillä kun on oma kaivo ja sitä myötä normaalia enemmän kasteluvettä käytössä, ylimääräistä kastelua tulee kotonaoloaikoina harrastettua, mutta miksikään välttämättömyydeksi se ei saisi muodostua. No, heinäkuu oli niin kuiva, että kaivokin kuivui, joten eipä ollut tätäkään ongelmaa pohdittavana pitkään. Ehkä silti hoitamista ongelmallisempaa on malttaa oikeasti lähteä pois kotoa. Kahdessakin viikossa ehtii pihalla tapahtua jo paljon ja välillä tuntuu, ettei minkään kukan kukintaa haluaisi missata.

Sarah Bernhardit saivat kukkansa lopulta auki, kun aurinko tuli heinäkuussa esiin.

Jos etupiha on pyhitetty heinäkuun alussa vain jalopähkämöille ja pioneille, on uudella etupihalla "astetta" villimpi meininki. Koska kasvit on istutettu vasta viime kesänä, ei kukinta-ajoista ollut täyttä varmuutta. Tänä kesänä ne kukkivat siis ensi kertaa oikeina aikoina ja no - olihan sitä kukkaa sitten jos jonkinmoista. Ja kaikki samaan aikaan!

Pähkämöt saivat häädön, ettei olisi sataa kukkaa kukassa.

Punavalkoinen jaloakileija ja perhoangervo ovat suosikkejani.

Miten niin sininen pomppaa silmään?

Lidlissä tuli keväällä tehtyä sipulikukkalaarin äärellä useampikin heräteostos. Mitäänhän en olisi tarvinnut, mutta suht edulliset hinnat kutsuivat kokeilemaan. Muun muassa jonkin sortin iiris "Blue Magic" tarttui mukaan. Ei mitään tietoa talvenkestävyydestä, mutta ensi keväthän sen sitten näyttää, loistaako meillä piha uudestaankin näin sinisenä. 

Väri oli todella väkevä.

Jotta väriharmonia olisi täydellinen, oli samassa penkissä kukassa myös vaaleanpunainen jaloangervo ja tummanpunaiset liljat. Noista liljoista en ole vielä oikein muodostanut mielipidettä. Ne näyttivät nuppuvaiheessa jotenkin rumilta ja mitäänsanomattomilta, mutta kukkiessaan olivat kuitenkin aika nättejä. En edes muista, millä logiikalla olen päätynyt ostamaan tummanpunaista tähän pihaan. Ehkä samalla logiikalla kuin sähkönsinistäkin...

Talon edustan keijuangervotkin puhkeavat kukkaan heinäkuussa. Nämä on istutettu koholle ja altaan pohjalla on kunnon juuriestematto, etteivät juuret pääse käsiksi routasuojaukseen. Kasvavat rutikuivassa ihmeen hyvin. Tänä kesänä jouduin kastelemaan niitä ensimmäisen kerran elokuussa, kun viikkotolkulla jatkuneet helteet eivät vain ottaneet loppuakseen. Muuten en näille vettä kanna.

Keväällä reunustalla kukkii sammalleimua.

Heinäkuun lopussa aloittelevat kukintaansa myös pallohortensiat: valkoinen Annabelle ja vaaleanpunainen Invincibelle. Näitä istutin ensin yhdet etupihalle, mutta koska ovat niin varmoja ja helppoja kukkijoita, keittiön edusta ja takapihakin saivat omat puskansa.

Tässä kasvetaan vielä ensimmäisessä kodissa.

Jos takapihalla on pääosin vaaleanpunaista, on etupihalla keltaistakin. Matala päivänlilja "Stella d'Oro" tykkäsi, kun sai kunnolla tuhkaa keväällä. Kukinta vähintään tuplaantui!

Kesäkuuhun kuuluu...

Kesäkuu. KESÄkuu. Se kuu siis, jolloin kesä alkaa. Paitsi tänä vuonna. Kaikki sympatiani niille, joilla kesäloma osui juuri tähän sadekauteen. Meillä se ei oloa ja eloa kauheasti haitannut. Toisaalta sää kun on asia, johon ei pysty vaikuttamaan mitenkään, on huonojen säiden surkuttelu tai taivasteleminen jokseenkin turhaa puuhaa. Ärsyttäähän se toki eikä se sadekautta seurannut aavikoituminenkaan kauhean hauskaa ollut, mutta näillä mennään.

Etupihalla oli sateen ansioista jokseenkin vehreää.

Tulppaanit lopettelivat kukintaansa, lemmikki riehui penkissä ja ukkolaukat alkoivat kunnolla aueta. Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun tässä pihassa oli ukkolaukkoja ja eivät olleet turha ostos. Naapurin pihaa vakoilleena olin pistänyt merkille, että nämähän kukkivat juuri silloin, kun moni muu ei. Tässäkin penkissä narsissit ja tulppaanit lopettelevat, mutta pioneiden aukeamiseen on vielä vajaa kuukausi.

Ukkolaukka tuli siis enemmän kuin tarpeeseen! Kukinnot olivat yllättävän isoja ja kestivät pitkään. En jäänyt odottelemaan siemeniä, vaan leikkasin kukinnot lasten leikkeihin. Olivat yllättävän kestäviä leikkokukkina - kuopus istutteli niitä pystyyn eri penkkeihin useamman viikon.

Kurjenmiekkakin tunkee kuvaan.

Laukkojen lehdet peittyvät kuunliljojen taakse.

Vaaleanpunaiset akileijat taustalla kukkivat uskollisesti.

Valkoinen särkynytsydän tykkää varjosta.

Takapihalla kukkivat kurjenmiekat ja akileijat.

Kesäkuu on pihalla mielestäni erityisen kaunista aikaa - toki jokaisessa kuukaudessa on puolensa. Kesäkuussa on kuitenkin tiettyä tasapainoa: kaikkialla on vihreää, mutta kasvit ovat vielä maltillisen kokoisia. Allaolevassa kuvassa iirikset ovat nätti kompakti puska ja Sarah Bernhardit taivuttelevat kaulojaan kauniisti. Kuukauden päästä iirispuskan keskellä on kuollut läntti ja rehu pitäisi jaksaa jakaa. Ja perhantilaiset ovat kasvattaneet pörheät kukkansa sellaisiin mittoihin, että eivät jaksa kannatella niitä... Mutta ei mennä asioiden edelle: tämä on se hetki, kun kaikki on tuossakin penkissä hyvin.

Tiukka rajaus on kaiken A ja O.

Kesäkuun lopussa ukkolaukat häviävät maisemasta ja jäljelle jäävät keltaiset kurjenmiekat ja pullistuneet pionin nuput.

Puff. Tämä nimetön pioni on pihan aikaisin.

Kun kesäkuu on taittumassa heinäkuuksi, jalopähkämöt puhkeavat kukkaan. Pähkämö on vähän pöhkö leviämään, mutta onneksi siementaimet on helppo repiä pois uusilta alueilta. Lehti on mielestäni kaunis jo aikaisin keväällä ja ennen kukintaa. Kukinnan jälkeen koko kasvi alkaa hieman ränsistyä, joten paikka jossakin keskemmällä penkissä voisi olla paikallaan.

Pihlaja ei mahdu enää kokonaan potrettiin.

Toukokuussa kukkivat...

Tarkoituksenani oli kirjoittaa ukkolaukoista, koska siinä on kasvi, joka kukkii juuri silloin, kun moni muu kukka ei. Mutta sitten aloin miettimään, mitä kukkikaan samaan aikaan ja mitä hieman ennen ja millos  ne pionit aukesivatkaan... Joten päätinpä ihan oman muistin tueksi koota kuvat kesäkuukausilta yhteen.

Huhtikuu ei tässä vaiheessa ansaitse omaa postaustaan. Kanttaamiseen, kitkemiseen, siivoamiseen, siirtelemiseen ja yleiseen mylläämiseen ehtii keskittyä myöhemminkin. Mutta toukokuu - ah, tervetuloa kevät viimeinkin! Ja tänä vuonnahan se kevät tuli ihan helleaallon muodossa. Tulppaanit eivät helteistä oikein tykänneet ja kukinta jäi lyhyeksi, mutta keväällä kelpaa kaikki. Kunhan vain on väriä ja eloa - keltainenkin on tällöin eri jees.

Pientä ja sievää. Narsissit osoittavat taantumisen merkkejä.

Takapihan kevättä.

Anopilta saadut esikot kukkivat kilvan narsissien kanssa.

Takapihan narskut eivät taantumisesta tiedä mitään. Ne porskuttavat savessa keijuangervojen keskellä ja taitavat multatilasta kilpailla jo tuijien juuretkin. En ole uskaltanut nostaa ylös ja jakaa. Tiedä vaikka suuttuisivat, kun mennään turhaan kopeloimaan.

Plop, vuoron vaihto. Pakollinen multakasakin kuvassa.

Tulput ja prinssi.

Ennen tulppaaneja kukkivat helmililjat ja idänsinililjat. Ne ovat tosin lukuisten siirtojen takia jääneet vähän hunningolle ja kukkivat nykyisin vähän miten sattuu. En ole ehtinyt alkukesästä siirtää niitä paremmille paikoille ja loppukesästä en tietenkään löydä niitä enää mistään!

Alkukesä on myös puiden ja pensaiden kukinta-aikaa. Marja-aronian kukintaa olen koittanut hieman hillitä leikkausajankohdan valinnalla. Kadun varren marjoja ei viitsi keittää mehuksi ja linnuille on turha antaa parkkipaikan viereen turhan paljon ruokaa.

Aronia-aitakin kukkii.

Angelique-tulppaanit ja tillipioni.

Takapihan koristeomenapuu on parina viime vuotena röyhähtänyt aivan täyteen kukkia. Kukinta on ajoittunut aivan toukokuun loppuun ja puu onkin ollut melkoinen tähti loistaessaan takapihalla yksinään. Tämä vuosi jäi tosin puun viimeiseksi. Lykkäsin kaatamista useamman vuoden, mutta ei kai ole mitään järkeä pitää pihassa puuta, joka kyllä kukkiessaan on kaunis, mutta ei jaksa pitää itseään lehdessä kuin heinäkuuhun. Rusakot, te voititte tämän erän...

Ex-Kirjailijan viimeistä kukintaa.

Moskovan kaunottaresta saa tulla uusi pihan tähti.

Aivan toukokuun lopulla puhkeaa kukkaan myös etupihan norjanangervorivi. Tuoksu on omaan makuuni vähän turhan voimakas, mutta ehkä sen kestää, kun kukat kuitenkin ovat niin kauniit. Pensaat ovat olleet kiitollisia kasvatteja. Kasvavat puoliksi hiekassa, eivät saa ikinä vettä ja aurinko porottaa niskaan lähes koko päivän. Silti korkeutta ja leveyttä tulee joka vuosi lisää.

Koristeomenaa Linnanmäki ja norjanangervoja.