Köyhän naisen vesiaihe

Viime kesänä pihaan ilmestyi prinssi. Vaikka ei pitänyt. Tänä keväänä pyörittelin kirpparitavaroiden joukossa kymmenen vuotta sitten Usasta tuotua mosaiikkilasilautasta. Sisältä se ei ikinä ollut löytänyt paikkaansa, ja kukaan ei halunnut sitä ostaa, joten kaatopaikka olisi ollut lautasen seuraava sijoituspaikka. Kunnes näin kaverini kauppaavan lasilintuja muutamalla eurolla.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Tipuset eivät ole aitoa Toikkaa ja joku pieni kolhukin löytyy, joten intohimoisimpien lasinkeräilijöiden ei tarvitse hermostua. Talveksi nostan linnut toki sisälle ja epäilen, ettei lasilautanenkaan kestäisi Suomen talvea yhtenä kappaleena. Pikkukivet on helppo nostella pois lautasen päältä ja laittaa keväällä takaisin. Tästä taitaa jatkossa tulla lasten homma. Syreenin alla ei suuremmin ollut työskentelytilaa.