Näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että olisi kannattanut ostaa pensasmustikoita jo aikoja sitten. Oppaiden mukaan alkavat tehdä marjaa tosissaan neli-viisivuotiaina, joten nyt olisi voinut saada jo satoa. Mutta kun oli (ja on) niitä jäniksiä. Ja tuli kuoppa pihaan. Ja pari muksua.
Mutta nyt ne on ostettu, tuijoteltu epäillen lehdettömiä tikkuja, istutettu, katettu ja kasteltu, kasteltu ja kasteltu. Sen suuremmin en lajikkeisiin etukäteen tutustunut, vaan valitsin saatavilla olleista taimista parhaimmat. Mukaan Plantagenista tarttuivat Patriot, Duke ja Polaris. Kotimaiset Ainon ja Alvarin sekä vaaleanpunamarjaisen Pink Lemonaden saa ostettua myöhemmin paikallisestakin liikkeestä. Jos vaikka trampoliinin taakse tekisi vielä toisen mustikkamaan...
 |
| Lähtötilanne: tulihan sille tuijalle lähtö. |
Alun perin olin ajatellut, että olisi kiva, kun tuijat muodostaisivat kolmion. Kevään pihatuijottelun myötä koin onneksi ahaaelämyksen ja tajusin tuijien parin vuoden päästä varjostavan niin paljon, ettei mustikoita kannata istuttaa kolmion pohjoispuolelle.
 |
| Plop. Riveissä jökötetään taas. |
 |
| Pensasmustikat oikealla. Vasemmalla kärhöt ja trampoliinin alta siirretyt pionit ja jaloangervot. |
|
 |
| Ja taas on näköjään multakasa pihassa. |
Eipä tässä muuta. Rusakoita odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Siirsitkö sinäkin tänään jotain?