Toukokuussa kukkivat...

Tarkoituksenani oli kirjoittaa ukkolaukoista, koska siinä on kasvi, joka kukkii juuri silloin, kun moni muu kukka ei. Mutta sitten aloin miettimään, mitä kukkikaan samaan aikaan ja mitä hieman ennen ja millos  ne pionit aukesivatkaan... Joten päätinpä ihan oman muistin tueksi koota kuvat kesäkuukausilta yhteen.

Huhtikuu ei tässä vaiheessa ansaitse omaa postaustaan. Kanttaamiseen, kitkemiseen, siivoamiseen, siirtelemiseen ja yleiseen mylläämiseen ehtii keskittyä myöhemminkin. Mutta toukokuu - ah, tervetuloa kevät viimeinkin! Ja tänä vuonnahan se kevät tuli ihan helleaallon muodossa. Tulppaanit eivät helteistä oikein tykänneet ja kukinta jäi lyhyeksi, mutta keväällä kelpaa kaikki. Kunhan vain on väriä ja eloa - keltainenkin on tällöin eri jees.

Pientä ja sievää. Narsissit osoittavat taantumisen merkkejä.

Takapihan kevättä.

Anopilta saadut esikot kukkivat kilvan narsissien kanssa.

Takapihan narskut eivät taantumisesta tiedä mitään. Ne porskuttavat savessa keijuangervojen keskellä ja taitavat multatilasta kilpailla jo tuijien juuretkin. En ole uskaltanut nostaa ylös ja jakaa. Tiedä vaikka suuttuisivat, kun mennään turhaan kopeloimaan.

Plop, vuoron vaihto. Pakollinen multakasakin kuvassa.

Tulput ja prinssi.

Ennen tulppaaneja kukkivat helmililjat ja idänsinililjat. Ne ovat tosin lukuisten siirtojen takia jääneet vähän hunningolle ja kukkivat nykyisin vähän miten sattuu. En ole ehtinyt alkukesästä siirtää niitä paremmille paikoille ja loppukesästä en tietenkään löydä niitä enää mistään!

Alkukesä on myös puiden ja pensaiden kukinta-aikaa. Marja-aronian kukintaa olen koittanut hieman hillitä leikkausajankohdan valinnalla. Kadun varren marjoja ei viitsi keittää mehuksi ja linnuille on turha antaa parkkipaikan viereen turhan paljon ruokaa.

Aronia-aitakin kukkii.

Angelique-tulppaanit ja tillipioni.

Takapihan koristeomenapuu on parina viime vuotena röyhähtänyt aivan täyteen kukkia. Kukinta on ajoittunut aivan toukokuun loppuun ja puu onkin ollut melkoinen tähti loistaessaan takapihalla yksinään. Tämä vuosi jäi tosin puun viimeiseksi. Lykkäsin kaatamista useamman vuoden, mutta ei kai ole mitään järkeä pitää pihassa puuta, joka kyllä kukkiessaan on kaunis, mutta ei jaksa pitää itseään lehdessä kuin heinäkuuhun. Rusakot, te voititte tämän erän...

Ex-Kirjailijan viimeistä kukintaa.

Moskovan kaunottaresta saa tulla uusi pihan tähti.

Aivan toukokuun lopulla puhkeaa kukkaan myös etupihan norjanangervorivi. Tuoksu on omaan makuuni vähän turhan voimakas, mutta ehkä sen kestää, kun kukat kuitenkin ovat niin kauniit. Pensaat ovat olleet kiitollisia kasvatteja. Kasvavat puoliksi hiekassa, eivät saa ikinä vettä ja aurinko porottaa niskaan lähes koko päivän. Silti korkeutta ja leveyttä tulee joka vuosi lisää.

Koristeomenaa Linnanmäki ja norjanangervoja.