Viime aikoina möngittyä

Tämä jää muistiin hienona, mutta pihan kannalta jotenkin kummallisena kesänä. Kynsien aluset eivät nimittäin ole olleet jatkuvasti mustat. Aikaisempina vuosina olen mönkinyt pihassa huhtikuusta lokakuun alkuun ja tekemättömien töiden lista on pyörinyt koko ajan mielessä.

Tänä vuonna ehdin toteuttaa suurimman osan visioistani jo huhti-toukokuun aikana, joten kesäkuun saattoi pidellä sadetta sisällä ja heinäkuun lomailla pitkin ja poikin Suomea. Koska heinäkuussa ei satanut oikeastaan pisaraakaan, ei rikkaruohojen nyppiminenkään käynyt kauheasta työstä. Elokuussa koitti paluu päiväkotiarkeen ja kaatosade lannisti pihakaivuusuunnitelmat pelkkien ajatusten tasolle.

Mutta tänään ei satanut kuin puoli päivää! Se tarkoitti, että aamulla ehti leikkaamaan kostean nurmikon ennen sadetta ja rynnätä puutarhamyymälän perenna-aleen ja päätyä ostamaan "vielä muutaman" rehun lisää, koska ei viitsinyt kesken kaatosateen lähteä autollekaan.

Pihakasvien kanssa olen kaavoihin kangistuvaa lajia. Samat tutut lajit hieman eri lajikkeina ovat tarttuneet kaupasta suht helposti mukaan, mutta siitä on seurauksena piha, jonka joka nurkassa on pioneita, päivänliljoja, kurjenmiekkoja ja syysleimuja. Tänä kesänä olenkin hankkinut uusia kasveja ainoastaan sillä mielellä, että jotain uutta on pihaan myös uskallettava tuoda.

Alennusmyynti on mitä mainioin keino saada suunnitelmiin vipinää. Terrasta kotiutuivat hieman muotopuoliksi lajitellut hortensiayksilöt Vanille Fraise ja Pinky Winky, jotka eivät kokonsa puolesta olleet ihan niitä parhaimpia heräteostoksia... Muutaman kivikkokasvinhan nyt tunkee minne vaan, mutta parimetrinen hortensia onkin jo toinen juttu.

Pinky Winkyillä on nyt tilaa pörhistellä.

Pinky Winkyn mainostettiin kasvattavan kukkaa koko kukinnan ajan siten, että vanhin osaa punertuu tumman punaiseksi, mutta kärki kasvattaa uutta valkoista koko ajan. Saa nähdä, mitä kuukaudessa ehtii tapahtua. Pientä punastumista on jo näkyvissä. Kukat ovat nyt noin parikymmensenttisiä. Pinky Winkyt hätistelivät siis edellisenä syksynä istutetut vaaleanpunaiset pallohortensiat takapihalle. Tämäkään ei (yllätys, yllätys) ollut minkään pitkällisen pohdinnan tulos, mutta lopputulos saattaa olla ihan toimiva. Nyt on takapihallakin jotain loppukesästä kukkivaa.

Plop. Omenapuu sai häädön jo aiemmin.

Tänään kävimme tyttöjen kanssa Puutarhakeskus Jaakkolan perenna-alessa ja kerrankin oli tarjous kohdillaan ja tytötkin pääsivät valkkaamaan suosikkinsa koppaan. Alkukesästä olimme jo ostaneet muutaman päivänhatun ja palloesikon - pinkki kun on sekä äidin että tyttären mieleen. Nyt täydensimme valikoimaa kuitenkin kaikella uudella ja erilaisella. Ankara googletus alkoi kotona, mitä sitä nyt tulikaan hommattua.

Pihaan muutti näköjään ainakin törmäkukka, sulkavaleangervo, talvisaippo, varjoyrtti, jaloritarinkannus, punapiikkipäivikki, alppiasteri, espanjankurjenpolvi, verikurjenpolvi, tuoksumatara, hopeaikiviuhko ja hopeamaruna. Pikainen tutkinta paljasti, että tuoksumatara leviää kai riesaksi asti, varjoyrtti tarvitsee OIKEASTI varjoa ja puolet lopuista haluaa asua kuivassa kivikossa. No, kuivuutta on tuossa taatusti tarjolla, kivikon askartelin pihassa pyörineistä kivistä. Levitköön rehut sitten mihin haluavat.

Lappuja on kuin arboretumissa ikään.

Etupiha sai edelleen möllötellä rauhassa. Olisihan sielläkin pari paikkaa, joita voisi vähän myllätä uusiksi, mutta en taida jaksaa, kun vahvimmat porskuttavat eteenpäin hoitamattakin. Uutta multaa pitäisi jossain vaiheessa saada lisättyä sen hiekkasaven tilalle mita penkeissä on jäljellä, mutta minkäs teet, kun joka penkissä on se pioni... Ehkä mullan jotenkin saa kuopsutettua vanhan maan sekaankin pintaa nostamatta. Saa luvan olla ensi vuoden juttu.

Pihlajanmarjoja piisaa!