Tänä kesänä meidänkin pihalle ilmestyi Se. Ei pitänyt, olin vannonut kautta kaikkien kukkapenkkieni.
Miinuksia oli pitkä lista: Liian iso, liian ruma, se olisi jaksettava purkaakin, lapset tappelevat vuoroista, reisiluut vaan napsahtelevat poikki... Mutta jossain vaiheessa Se alkoikin vaikuttaa hyvältä idealta. Lapset (ja vanhemmat) saavat liikuntaa, käyttämättömällä takapihallakin oltaisiin edes joskus, kuopuksen saa häkin sisään hyppimään, jolloin voi kaivaa kukkapenkkejä! Tai tylsemmin nyppiä rikkaruohoja.
Ostopäätöksen jälkeen aloin mittailemaan markkia sillä silmällä. Ahdasta, pirun ahdasta on. Tarviko tohonkin kukkapenkki pistää... Ei mahdu.
 |
| Ei sitä ainakaan tänne tuoda, totesin etupihalla. |
Mutta ainahan jotain penkkiä voi siirtää. Eihän siihen tarvitse olla kuin kottarit ja lapio. Ja aikaa. Niinpä osa havuryhmästä sai tappotuomion ja pionit lähes saman. Enpä keksi parempaa aikaa siirtää pioneita kuin kesäkuussa ennen kukintaa... Not.
 |
| Ennen trampoliinia... |
 |
| Ja jälkeen. |
Maisemoituahan tuota Hirveää Hökötystä ei tällä pihalla saa mitenkään. Jos olisi ollut kaukaa viisas, olisi voinut kaivaa reiän maahan jalkojen upottamista varten. Toisaalta, eihän tässä mitään näyttelypihaa rakentamassa ollakaan. Jos ei pihaa ole tehty oleskelua ja leikkimistä varten, miksi sitten? Vielä tulee aika, kun meilläkin on hiljaista, muksut huitelevat pitkin kyliä ja tramppa nyyhkii varastossa mennyttä menestystään. Nautitaan siis nyt. Johan tuohon on silmäkin melkein tottunut.
 |
| Melkein. Rainbow-allas viimeistelee maiseman. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Siirsitkö sinäkin tänään jotain?