Kas, kasa.

Se ei ole piha eikä mikään, jos ei ole multakasa tontilla vähintään 50% vuodesta. Tämä vuosi taitaa olla ensimmäinen, kun ei ole vähintään viittä kuutiota multaa muodostamassa tilataidetta keskelle nurmikkoa.

Puistomuumi työn touhussa kasan takana.

Laskeskelin, että tontille on tuotu ainakin 18 kuutiota multaa. En ole ihan varma, minne sen kaiken olen saanut lapioitua. Eikä näissä laskelmissa ole mitään laajennukseen liittyvää.

Multa- ja hakekasoihin on liittynyt siirtopuutarhurille olennainen juttu: siirtäminen. Siinä kärrätessä on ehtinyt miettiä hetken jos toisen, miten voi aina olla, että kasa ja kohde voivatkin sijaita eri puolilla tonttia. Ja ne kuuluisat viimeiset sanat kaivuri- tai kuorma-autokuskille "Joo, jätä vaan siihen", kun et ole ehtinyt miettiä parempaa säilytyspaikkaa muutamalle kuutiolle maa-ainesta. Tai uskaltanut kysyä, saisiko sen lastin kipattua puoliksi eri puolille...

Multakasan lisäksi voit sisustaa myös hakekasalla. Jos ei multakasasi peitä sitä.

Vannon, että jatkossa keskityn vain kuoppien kaivamiseen. On huomattavasti rentouttavampaa saapua pihaan, kun ei työmaa huutele heti auton ovelle vastaan. 

Joka tapauksessa, multakasa pihassa kasvattaa kummasti keskeneräisyyden sietokykyä, joka ei tähän asti ole ollut varsinaisesti vahvuuteni. Pihan laittaminen on opettanut näinkin kärsimättömälle ihmiselle, että kaikkea ei voi saada heti. Syitä on useampiakin: raha, aika, omat voimat, käsillä tekemisen hitaus... Mutta ennen kaikkea olen oppinut sen yksinkertaisen faktan, että kasvit kehittyvät vain kasvamalla. Ison puun ehkä voisi vielä saada ostettua taimistolta, mutta kaksimetristä aronia-aitaa ei.